Pastori on seurakunnan paimen, kaitsija ei siis johtaja. Tämän väittämän kuulen usein, kun keskustelen seurakunnan johtamisesta seurakuntalaisten kanssa. Pastorina oleminen mielletään yleensä hengelliseksi tehtäväksi ja usein vieläkin kuulee sanottavan, ettei seurakuntaa johdeta kuin yritystä. Palvelutyö nähdään monesti seurakuntalaisten tarpeiden täyttämiseksi ja seurakuntaperheen hoivaamiseksi. Ian Jagelman on määritellyt palvelutyön seuraavasti” Palvelutyö on toimintaa, joka palvelee ihmisten tarpeita. Se pitää sisällään sellaisia asioita kuin saarnaaminen, opettaminen, neuvonta, rukous, vierailut, ruokkiminen ja puhdistus”. (Jagelman 2013). Riittäkö tämä nykyään yhteiskunnan seurakunnalle asettamien tehtävien ja vaatimusten täyttämiseen? Kongregationaalisessa seurakunnassa pastori yleensä työskentelee valtuuston alaisuudessa ja siis hänen ”esimiehenään” on valtuusto. Onko tämä kuitenkin melko lähellä yritysjohtajuutta, jossa johtaja toimi hallituksen ja alaisten välissä? Vanhimmisto johteisessa seurakunnassa pastorikin toimii tietyllä tavalla välittäjänä vanhinten ja seurakuntalaisten välissä. Kun usein pastori on vastuussa seurakunnan operatiivisesta johtamisesta, nousee johtajuus kuitenkin väistämättä näyttämölle. Pelkkä paimenuus ei vie seurakuntaa kovin pitkälle ja toiminnan laillisuus sekä viranomaisvaatimukset on myös pakko ottaa huomioon. On siis oltava myös toimiva organisaatio, joka pystyy vastaamaan näihin vaatimuksiin ja hoitamaan myös nämä maalliset tehtävät. Palveleva johtajuus on rantautumassa myös seurakunta maailmaan ja tuomassa uusia näkemyksiä sekä ajatuksia sen johtajuuteen. ”Palvelevalla johtajalla on kokonaisnäkemys seurakunnasta, sen hallinnosta, organisaatiosta, toiminnasta, hengellisestä luonteesta sekä toiminnan edellytyksistä ja tehtävästä. Tähän liittyy palvelevan johtajan taito nähdä muiden lahjat, armoitukset ja kyvyt. Palveleva johtaja pystyy rakentamaan toiminnan kannalta tärkeitä suhteita ihmisten välille”. Aikamoinen lista vaatimuksista, jotka pastorin on hallittava pystyäkseen hyvin johtamaan/ kaitsemaan laumaansa.

Johtajuus ja palvelutyö eroavat toisistaan, mutta todellisuudessa, mielestäni ero johtajuuden ja palvelutyön välillä on todellakin kaventunut ja lähes hävinnyt. On siis menty jo niin pitkälle, että kummankin kohdalla voitaisiin puhua palvelevasta johtajasta. Tulisiko pastorista hyvä johtaja sekulaariin yritykseen? Entä tulisiko sekulaarista johtajasta hyvä johtaja seurakuntaan? Minun mielestä nykyinen yhteiskunta ja sen muuttuvat vaatimukset ja luonne asettavat valtaisat haasteet pastoreille seurakunnan johtamisessa. Onko mahdollista olla hyvä pastori ja johtaa sekä kaitsea laumaansa pelkän kutsumuksen pohjalta? Väittäisin että ei ole. Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää hankkia tietämystä varsinaisesta johtamisesta ja organisaatioiden rakentamisesta. Organisaation johtaminen pitää sisällään monenlaisia hallinnollisia tehtäviä, joista ei pysty suoriutumaan ilman niihin kouluttautumista. Entä pastorista sitten sekulaarin yhtiön johtajaksi? No samat lainalaisuudet kouluttautumisen tarpeellisuudesta pätevät tässäkin tapauksessa. Miten sitten sekulaarin johtajan ryhtyminen seurakunnan johtajaksi voisi sujua? Jos kyseessä olisi vain seurakunnan operatiivinen johtajuus, kynnystä ei juuri olisi. Tehtävät kun olisivat liki identtiset sekulaarin organisaation kanssa. Kun siihen sitten lisätään myös seurakunnan hengellinen johtajuus, tuleen suureksi kysymykseksi henkilön kutsu ja uudestisyntyminen. Jos henkilö omaa henkilökohtaisen kutsun Jumalalta ja hän on uudestisyntynyt, ei hän mielestäni ole kovin kaukana hyvästä seurakunnan johtajasta. Jumalan johdatuksen etsiminen ja kouluttautuminen pastoraali aiheissa olisi avain menestyä palvelutyössä. Johtajuus ja palvelutyö olisivat nähtävä toistensa täydentäjinä ja silloin pääsemme lähelle Jeesuksen osoittamaa johtajuutta/ paimenuutta. Optimitilanne on, jos annamme Pyhä Hengen opastaa ja johtaa meitä, oman sydämemme muutoksessa niin että päivittäin etsimme Jumalan kasvoja ja Hänen tahtoaan. Ja kun teemme vain Hänen tekoja, emme voi epäonnistua johtajina.

Katkelma esseestäni, MITEN JOHTAJUUS JA PALVELUTYÖ EROAVAT TOISISTAAN