Näin se kirkkovuosi taas vierähti. Vuoteen mahtui paljon hyvää ja paljon haasteita – paljon hyviä haasteita.
Olemme vuoden aikana saaneet huomata, että seurakunta voi mainiosti elää vuokralla. Olemme saaneet kokea, että seurakuntayhteys pysyy elävänä, vaikkemme viikottain näekään toisiamme. Olemme toivottavasti myös oppineet valittamaan vähemmän, kiittämään enemmän ja keskinäinen kunnioitus ja rakkaus ovat lisääntyneet.

Joulukuu on pandemian keskelläkin tarunomaista aikaa. Joulun äänet, tuoksut ja värit eivät jää vain aistimuksiksi, vaan ne koskettavat meitä syvemmältä. Joulua ei voi selittää, joulu täytyy kokea.
Paimenetkaan eivät tyytyneet jäämään sivustakatsojiksi, vaan heidän piti saada itse kokea ensimmäinen joulu. Enkelin sanat ”teille on tänäpäivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra” eivät olleet pelkkä ilmoitus, vaan kutsu elämään todeksi Vapahtajan syntymä.

Uskon, että sinutkin on kutsuttu seimen äärelle, ei sivustakatsojana, vaan osallisena joulukertomukseen. Jeesus-lapsi syntyy meissä ja me saamme kristittyinä tänäkin jouluna antaa muodon tuolle lapselle omassa lähipiirissämme, omassa seurakunnassammme, omassa yhteisössämme. Vapahtaja saa muodon meidän sanoissamme ja teoissamme. Joulun valo leviää meidän palvellessamme toisia pyyteettömästi. Teistä moni loistaa kauniisti tuota valoa ympärilleen.

Kiitän teitä kaikkia menneestä vuodesta; luottamuksestanne ja rukouksistanne.
Rauhaa ja iloa joulunaikaan!
Mia-pastori