Helluntaiterveiset Floridasta!
Valitettavasti toiveeni avata kirkon ovet toukokuun viimeisenä sunnuntaina ei toteutunut. Florida-Bahaman hiippakunta, johon hallinnollisesti kuulumme,
on antanut ohjeet odottaa osavaltion virallisen avaamisen 3. vaihetta ennen yhteisiä jumalanpalveluksia kasvokkain. Tämä tietää vähintään 3-4 viikon lisäodotusta. Toisaalta, eihän Kristuksen seurakunta, hänen ruumiinsa, johon St. Andrew’s tiiviisti liittyy, ole missään vaiheessa sulkenut oviaan. Jumalan työ on jatkunut koko ajan. Meillä se on tarkoittanut jumalanpalveluksia ja hartaushetkiä netissä, yhteydenpitoa ja rukouksia puhelimitse, sähköpostein sekä perinteisen postin ja sosiaalisen median välityksellä. Toimisto on myös ollut auki normaalisti. Toivon, että meillä kaikilla riittää vielä kärsivällisyyttä, onhan tämä malttaminen lähimmäisenrakkauden ja turvallisuuden nimissä perusteltua. 

Haluan lämpimästi kiittää kaikkia teitä, jotka olette osallistuneet meidän toimintaamme netin kautta! Meille mukanaolonne on tärkeää, se motivoi ja rakentaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Olen myös valtavan kiitollinen meidän lukuisista vapaaehtoisistamme, jotka ovat tänä poikkeusaikana olleet tekemässä niin sunnuntai-palveluksia kuin arjen rukoushetkiäkin. Tässä Uutiskirjeessämme saatte lukea yhden rakkaan ja ahkeran auttajan, Kristen Karvosen, ajatuksia vapaaehtoisena toimimisesta ja seurakuntayhteyden merkityksestä hänelle. 
Kirjeessämme on myös mukana Suomen kirkon ulkosuomalaistyön johtajan Mauri Vihkon kesäterveiset. Mauri on meille monille tuttu ja olemme seurakuntana hänelle kiitollisia hyvästä ja toimivasta suhteesta, joka meillä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa on.

Olemme nyt kirkkovuodessa siirtyneet helluntaiaikaan. Koen, että seurakuntana elämme erääänlaista uuden helluntain aikaa. Muutokset tuulet puhaltavat, ja meidän tulee rohkeasti pyytää Pyhää Henkeä ohjaamaan kaikkea toimintaamme. Me tiedämme olevamme oikealla tiellä, kun alati pidämme mielessämme Jeesuksen käskyn rakastaa toinen toisiamme. Saamme muistaa, että Jumalalta ei koskaan tule käskyä, jonka täyttämiseen hän itse ei meitä varustaisi.

Rukoilemme, Paavalin sanoja lainaten, että Jumalamme pitäisi meitä saamamme kutsun arvoisina ja että hän voimallaan vahvistaisi meidän haluamme hyvään ja saattaisi päätökseen ne teot, jotka todistavat uskostamme, jotta me näin kirkastaisimme Herramme Jeesuksen nimeä. (2. Tess. 1:11,12 ).
Siunaussateita poluillesi,

Mia-pastori